Vaikka sitä uskoo olevansa jo yli pahimmista sh:n toimintatavoista tulee tilanteita, jossa vanha malli kytkeytyy päälle.Näin kävi risteilyllä, jota ennen oli hieman paastoillut että voisin syödä buffet-pöydästä jotakin ilman kamalaa morkkista. Kävipä kuitenkin niin ettei tarjolla ollut juuri mitään syötävää minulle ja ruokailu jäi närppimiseksi.Muuta ruokaa ei sille päivälle ollut tarjolla sitten enää.Illan kuluessa tuli tanssittua 4-5 h tuntia putkeen ja sitten menin nukkumaan.Vatsa oli kipeä nälästä ja kurisi. Oli vaikea nukahtaa,ihan niin kuin ennen anorektisena. Mä valvoin monta vuotta öisen nälän kanssa. Päivisin nälän pystyi ohittamaan ja unohtamaan,mutta öisin se ei ollut niin helppoa.

Seuraavana aamuna aamupalalla toistui se, etten  löytänyt mitään sopivaa syötävää ja syömättömyys oli ainoa  ratkaisu. Nyt iski jo pyörrytys, palelu ja tärinä. Laivan saapuessa satamaan ja aulassa odotellessa väen paljoudessa ovien aukeamista kaaduin suorilta jaloilta lattian tasoon kylmän hikisenä. Kukaan ei onneksi huomannut mitään. Oli tajuttoman heikko ja huono olo.

Ja silti...sisimmässäni mä nautin olostani ihan sairaalla tavalla. Olo oli niinkuin ennenkin,kontrolloitu.