Mä kirjoitin ensimmäisen kirjani, tai siis se julkaistiin, mun ollessa 23-vuotias.

Mä tein kirjaan tulevaa aineistoa reippaan vuoden verran ja en varsinaisesti kirjoitustyötä tehdessä ollut edes kovin varma mitä niistä kaikesta laittaisiin kirjaani.Vasta kustannussopimuksen tehdessäni pohdin kustannustoimittajan kanssa matskut teokseen.

Mun kirjoittajan ura lähti kai virallisesti siitä kun mut palkittiin valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa, johon oli osallistunut 3000 tekstiä ja meitä palkittuja oli 9. Mä kirjoitin aiheesta kotini,tarinaa mun lapsuudenkodista,jossa ei ollut hyvä olla.

Sen rohkaisemana mä lähetin ekan käsikirjoitukseni muutamaan kustantamoon ja heti tärppäsi,tosin tuli myös monta "ei-kiitos"-kirjettä muilta kustantamoilta.Oli huikeaa selvitä heti eteenpäin kun kaikesta lähetetystä tekstistä julkaistaan keskimäärin 2 %. Siitä alkoi varsinainen urakka, joka otti muutaman kuukauden.

Mä olin opiskellut kirjoittamista vuoden,proosaa ja lyriikkaan,mutta olin siis ihan vihreä julkaisemaan mitään.Opettajalla olin luettanut joitakin novelleistani,mutta periaatteessa kustannustoimittaja oli ensimäinen joka luki koko käsiksen.

Myöhemmin lehtiartikkeleiden kautta tuli arvostelujakin toimittajilta.

Anoreksiasta toipuminen on helvetin hirveää...juuri se tunne kun lempivaatteet ei enää mahdukkaan.Mulla meni puoli vuotta ennen kuin pystyin hävittämään vanhat vaatteet.Mä haaveilen mahtuvani sen kokoisiin vaatteisiin joskus,mutta tajuan ettei se ole mahdollista ilman sairastumista.Mutta joitakin niistä housuista ei voi muut korvata.Mun vaatteilla ja mulla on historia...typerää...mutta niin se vaan on.

Mä katson mun nykyisiä vaatteita ja tunnen häpeää...mä en mahdu kokoon 32 housuissa ja tunnen oloni valtavaksi.Mutta pakko on selvitä ja jotenkin hyväksyä itsensä...milloin se tapahtuu on arvoitus. Joinakin päivinä unohdan kokoni,joissakin tilanteissa se ei ole oleellista.Baletti on mulle yksi tärkein niistä tilanteista.Mä pystyn mihin vain kovalla työllä ja mun on pakko rakastaa kehoani,jotta saan sen taipumaan asentoihin,joita haluan.Mä olen ylpeä vartalostani siellä,uskon olevani kaunis.Miksi se ei kestä kun astun tanssisalista ulos?